Tavoitteemme kurssilla!

Alkukasvatuksen kuvataiteen osuudella tavoitteenamme on saada mahdollisimman paljon ajatuksia ja ideoita siihen, millä tavalla erityisesti alkukasvatusikäisten kuvataiteen opetus kannattaa toteuttaa. Haluamme saada konkreettisia esimerkkejä materiaaleista ja työtavoista, joita voimme tulevaisuudessa käyttää. Näiden pohjalta osaisimme luokanopettajina ideoida erilaisia töitä ja oppitunteja.

Koimme hyväksi, että kurssilla pääsimme kokeilemaan ja testaamaan meille uusia materiaaleja ja työtapoja. Saimme itse arvioida miten kyseiset materiaalit sopivat alkukasvatukseen ja mitä niitä käyttäessä tulee huomioida. Kurssilla kokeilemamme uudet materiaalit, kuten maalaushuopa, puumassa ja kutistemuovi osoittautuivatkin meille kaikille erittäin mieluisiksi. Koemme, että näitä on helppo käytää alkukasvatusikäisten kanssa ja niillä saa paljon erilaisia töitä aikaan, kun vain mielikuvitus ja kokeileminen ovat rajana. :)

Maalaushuopa

Nelli Niittylä

Etana:
Peiteväreillä etanan tekeminen, siten että pensseliä on ”täpötelty”.  Lopuksi kuivapastilliliiduilla etanan rajaaminen.

Norsu:

Kuivapastilliliidulla norsun rajaaminen, jonka jälkeen peiteväriä on levitetty hammasharjan avulla. Hammasharjan ja peitevärin avulla on myös tausta väritetty.

 

Perhonen:
Märälle huovalle on hiilellä piirretty perhonen, jonka jälkeen kuivapastilliliiduilla perhonen on vielä väritetty. Työ on jätetty kuivumaan aaltopahvin päälle.

Kukka:
Huopaan on peiteväreillä tehty kukka, jonka jälkeen työ on kasteltu. Tämän jälkeen työn värityksessä on käytetty apuna akvarelliliituja

Norsu:
Ensin piirretty norsu akvarelliliiduilla, jonka jälkeen maalaushuopa on kasteltu vedellä.

Itse kokeilin maalaushuopaa ensimmäistä kertaa. Materiaalina minusta se oli mukava. Huopa oli ihanan pehmeä ja uskon, että sen käyttö myös sen takia saattaisi kiehtoa oppilaita, koska huopa tuntuu mukavalle kädessä. Huopa myös sopii melkein millä tahansa välineillä (hiilet, liidut, pullopeitevärit, jne. )käytettäväksi.

Me saimme lähteä tutustamaan maalaushuovan käyttöön tutkivan oppimisen ja kokeilemisen kautta. Se oli toisaalta minullekin melko uusi työtapa, koska olin tottunut siihen, että opettaja antaa ohjeet, kuinka jokin asia tulee tehdä. Ehkä juuri tuon takia alkuun pääseminen tuntui aluksi vaikealta. Oli uskallettava vain lähteä kokeilemaan! Oppilaiden kanssa voisi olla hauska lähteä työstämään maalaushuopaa siten, että värit lähtevät leviämään. Silloin opitaan samalla, että ei voida olla täysin varmoja, millainen työ sieltä lopulta syntyy. Samalla oppilaat, jotka aina ovat tottuneet "hallitsemaan" piirustuksiensa jälkiä, oppivat myös, ettei aina työn jälki voi olla täysin hallittavissa. Itse ainakin koin pienoisen pettymyksen, kun tein töiden jälkeen, jotka levisivät, puuväreillä kuivalle huovalle. Siinä ei ollutkaan enää mitään ihmeellistä, kun työn jälki pysyi sellaisenaan.

Ellinoora Pajunen

Maalaushuopa oli pehmeytensä takia aika miellyttävä materiaali työstää. Toki esim. peiteväriä ja vettä joutuu koko ajan ottamaan lisää, mutta omalla kohdallani se ei ollut ärsyttävää. Erityisesti pidin siitä, miten pehmeästi pastelliliidut tarttuivat huovan pintaan. Niitä ei voinut levittää sormella ihan yhtä laajalle alueelle kuin paperilla, mutta pinta jäi kuitenkin kauniin tasaiseksi ja väri ei ainakaan leviä itsekseen. Koira ja kissa -kuvassa värjäsin "lattian" vaaleanpunaisella pastelliliidulla.

Tietysti veden käyttäminen tuo tähänkin uusia ulottuvuuksia: Muurahaistyössä värjäsin taustan pastelliliiduilla, ja tiputtelin siveltimestä vesipisaroita sinne tänne (vasemmalla kuiva, oikealla märkä). Väriä saisi siis levitettyä vedellä enemmänkin. "Marjatyössä" tiputtelin pisaroita suht kuivasti peitevärillä värjätyn maan päälle.

kuiva

märkä

marjat

Peitevärillä sai värjättyä huopaan kauniin tasaista väripintaa. Myös märän värjätyn huovan päälle tai alle asetetut esineet saavat aikaan hienoja kuvioita. Itse kokeilin jonkinlaista vaahtomuovia ja silkkipaperia. Taputtelin kappaleet värjätyn huovan päälle ja jätin kuivumaan. Kuivuessa huovan reunoille tarttui väriä toisista vieressä olevista töistä, mutta eipä se haittaa. Mielenkiintoista on se, että silkkipaperisuikale jota käytin, oli keltainen. En tiedä kuvittelenko vain, vai onko huopa imenyt tuota keltaista väriä itseensä...? Onko se mahdollista?

Kahdessa huopapalassa - koira ja kissa sekä tämä punainen sommitelma - joissa käytin runsaasti peiteväriä (koira ja kissa -työssä taustalla valkoista peiteväriä), huomasin, että väri tulee huovan läpi luoden betonimaisen tekstuurin. Valkoisella värillä siitä tuli mieleen lumi. Mielenkiintoinen ajatus eteenpäin työstettäväksi.

Kokeilin myös öljyvahaliitujen ja akvarelliliitujen yhdistelmää. Itse kuvan voi piirtää öljyvahaliidulla, ja taustan akvarelliliiduilla, jolloin taustan värit voi levittää vedellä ja siveltimellä hienommaksi, ilman että kuvan aihe leviää.

En juurikaan lätrännyt töissäni vedellä, joten yllätyksiä ei sinänsä tullut tämän enempää. Vain yhden työn kanssa olin kokeilevampi, mutta sen muotokieli oli alunperinkin niin tylsä, että lopputuloskaan ei inspiroi juurikaan jatkamaan kuvaa. Painoin siniset ruudut huopaan peiteväriin kastetulla vaahtomuovin palalla. Tekniikkana se olisikin voinut toimia paremmin myöhemmin työstettäväksi, mutta ainakin vihreät viivat olisi voinut jättää pois, ja ruutuja olisi voinut painaa huovalle epäsymmetrisemmin, jolloin kuvasta olisi voinut löytää uusia inspiroivia muotoja paremmin.

kuiva

märkä

Maalaushuopa on kyllä todella monipuolinen materiaali. Parasta sen työstämisessä oli kaikenlainen kokeileminen. En juurikaan ottanut paineita töitä tehdessäni, sillä tein kaikki nimenomaan kokeilumielellä. Mikään ei siis mennyt pilalle.

Eeva Jääskeläinen

Maalaushuopa oli minulle aivan uusi tuttavuus. Oli mukava kun kokeilimme eri tekniikoita ja tutustuimme maalaushuopaan emmekä tehneet tiettyä työtä. Maalaushuopaa voi käyttää hyvin monipuolisesti ja koin sen myös helpoksi pienten lasten kanssa. 

 Sydän vesiväreillä. Huovan alla oli sydämen muoto, jonka päältä maalasin vesiväreillä. Sydämen muotoa ja väriä on vahvistettu päältä.

 Poika ja tyttö kuivalle maalaushuovalle puuväreillä

 Aurinko ensin kuivapastelleilla kuivalle maalaushuovalle. Tämän jälkeen huopa kasteltu.

 Kuvio märälle pinnalle kuivapastelleilla.

Ampiainen: Vesiväreillä

Elsa Miikkulainen

Tällä kurssilla olen päässyt tutustumaan aivan uusiin materiaaleihin. Helppoihin ja innostaviin, on päässyt kokeilemaan uutta. Se on erittäin hyvä! Tämä on yksi uusista tuttavuuksistani ja toimii varmasti iästä riippumatta kaikilla, todella hyvin myös alkukasvatusikäisillä. Monikäyttöinen materiaali, jonka käyttöä voi yhdistää yli oppiainerajojen. Sopii kuvikseen ja kässään. Mahdollistaa kokeilemisen, saa aikaan erilaisia töitä erilaisia värejä ja tekniikoita kokeilemalla. Maalaushuopa sopii hyvin esimerkiksi askarteluun, siitä on helppo tehdä lasten kanssa erilaisia töitä. Värit tarttuivat pehmeästi huovalle ja pinnasta sai eri tekniikoilla hyvinkin mielenkiintoisen näköisiä ja vivahteikkaita.

Kukka kuivalle maalaushuovalle kuivapatelleilla.

Erityisesti kuivapastelliliidut miellyttivät minua ja niillä sai mielestäni erittäin kivoja pehmeitä kuvia.

Norsu ja maisema on ensin piirretty kuivapastelleilla kuivalle maalaushuovalle ja sen jälkeen maalaushuopa on kasteltu ja norsu on on vahvistettu kuivapastelleilla. vielä uudestaan tässä vaiheessa, muulle kuvalle ei ole tehty mitään. Märästä kuvasta tarttui pyötään värit kun siirsin sen  pöytään oli jäänyt kuva, se vasemmalla puolella.

Tällläistä ruohikkoa lapset tekivät perusharjoittelumme aikana liiduilla tavalliselle piirrustuspaperille, kokeilin samaa maalaushuovalle. Tuntuu, että maalaushuovalla pinnasta saa elävämmän naköisen.

Tässä maalasin peiteväreillä omenan pöytään ja sen jälkeen laitoin päälle maalaushuovan ja yritin tasaisesti painella maalaushuovan päältä, jotta kuva tarttuisi. Toimii, väriä voi laittaa reilummin niin saa useamman kuvan samalla.

Anna Reponen

Maalaushuopa oli mukava uusi tuttavuus, joka mahdollistaa esimerkiksi käsityön ja kuvataiteen integroinnin toisiinsa. Maalaushuopa on siis hyvin monikäyttöistä. Itse maalasin huovalle vesiväreillä, piirsin vaha- ja pastelliliiduilla, sekä värikynillä. Maalasin sekä kuivalle että märälle huovalle. Pidin eniten pastelliliidun käyttäytymisestä huovalla ja jäljestä jonka liitu jätti huovalle. Esimerkiksi märälle huovalle maalaaminen on yksi niistä keinoista harjoitella oppilaiden kanssa sitä, ettei kuvasta aina tule sellainen kun on suunnitellut. Levinnyttä jälkeä voi myös hyödyntää. Miinuksena voisin maalauhuovasta sanoa ainoastaan sen, ettei se ehkä ole ihan halvimmasta päästä materiaaleja hankittaessa.

Soile Hietanen

Myös minä kokeilin ensimmäistä kertaa maalaushuopaa ja materiaalina se tuntui hauskalle. 

Kokeilin monipuolisesti erilaisia tekniikoita: peiteväriä, akvarelliliitua, kuivapastillia, vahaliitua, öljyliitua sekä hiiltä. Kokeilin maalausta niin kuivalle kuin märällekin huovalle. Yhden töistäni jätin aaltopahvin päälle kuivumaan, mutta valitettavasti siitä ei jäänyt toivomaani aaltokuviota huopaan.

Mielestäni materiaali on erittäin sopiva alkukasvatukseen.

Helppoja nukkeja

Nelli Niittylä

Kissa

Työ on tehty puutikun ympärille, jonka toisessa päässä on massapallo. Massapallo oli sen verran pienikokoinen pääksi, joten sitä on suurennettu pyörittämällä sanomalehteä pallon ympärille. Samalla muotoilin sanomalehden ja maalarinteipin avulla korvat. Maalarin teipillä myös sidoin sanomalehden kiinni ja samalla varmistin, että pinta jää tasaiseksi. Tämän jälkeen peitin ”pään” puumassan avulla.  Viimeisenä vaiheena pää on väritetty vahaliitujen avulla.

Kroppa kissalle on toteutettu maalaushuovan avulla ja kädet ovat piippukrassia. Maalaushuovasta tehty kroppa on tehty tekemällä ensin keltaisella peitevärillä pohja, jonka päälle on vedetty mustia raitoja. Näin mustaväri on hiukan päässyt leviämään. Näin nukkejen teossa pystyyy hyödyntämään maalaushuopaa.

 Piippukrassin pyöräytin kertaalleen tikun ympärille. Maalaushuopa on liimattu Erikeeperin avulla reunoista yhteen. Maalaushuopa/ kissan kroppa on yhtä kappaletta (hartiat muodostavat taitekohdan). Reunoista on leikattu sen verran, että on saatu syntymään haluttu muoto.

Itse ainakin koen, että syntyneitä nukkeja voisi käyttää myös esim. nukketeatterissa mukana. Mielestäni minun tekemäni kissahahmo soveltuisi myös hyvin äidinkielen tunnille - muistuttaahan se jonkin verran aapisen Tahvo kissaa.

Kuten maalaushuopa, myös puumassa oli minulle uusi materiaali. Sen eduksi voisi laskea sen, että se on melko siisti materiaali käytettäväksi. Esimerkiksi jos vertaa saveen, savesta syntyy melko paljon sotkua ja se likaa myös kädet. Alkukasvatusikäisillä kuitenkin helposti syntyy sotkua (kuten myös vanhemmillakin lapsilla), joten siinä mielessä puumassa sopii hyvin alkukasvatusikäisille. Tunnista ei ainakaan tarvitse kovin paljoa ylimääräistä käyttää siivoukseen. Puumassa on kuitenkin melko kallis materiaali kouluihin käytettäväksi, joten sitä ei todennäköisesti kovin suuria paloja per oppilas saa käytettäväksi. Itse huomasin myös, että puumassa alkaa kuivua melko nopeasti ja silloin se alkaa ikään kuin halkeilemaan ja siitä on tämän jälkeen vaikeampi lähteä työstämään. Yritin estää kuivumista kastelemalla, mutta siitä ei ollut apua kuin hetkellisesti. Joten kun puumassa alkaa käyttää materiaalina, silloin on tiedettävä mitä siitä tekee - ylimääräisiin kokeiluihin ei ole hirveästi aikaa. Puumassaa ei kuivumisen vuoksi voi antaa myöskään lapsille kovin suuria palasia.


Ellinoora Pajuenen

Sammakkoa vartaassa

Nuken muotoileminen sanomalehdistä oli ensin ajatuksena kömpelö. Saisinko muodostettua pyöreälinjaisen sammakon, johon ei jäisi ikäviä kulmia tai kuoppia? Maalarinteipillä sai paljon tasaista jälkeä ja puumassallahan voi viimeistellä pahimmat möykyt. Loppujen lopuksi sanomalehti oli täydellinen materiaali, sillä se on tarpeeksi tukevaa nuken tikkua varten, mutta tarpeeksi kevyttä nuken liikuttamiseen. Nukke oli  nopea tehdä kun muovaili kokonaisen eläimen, mutta pelkän pään jatkaminen kankailla ja askarrellen on myös hauska ajatus. Sanomalehdestä olisi jo paljon vaikeampi muotoilla raajoja tai häntiä, joten muovailussa kannattaa suosia yksiosaisia muotoja. Kokonainen eläin kannattaa siis tehdä vain, jos sen muoto on yksinkertainen.

Puumassa oli uusi tuttavuus. Se oli aika tahmeaa käsitellä ja käytinkin aika paljon kynnen pintaa sen muovaamiseen. Vesi ei tuntunut auttavan, sillä tahmaisuus palasi nopeasti takaisin enkä viitsinyt läträtäkään vettä. Onnistuin kyllä työstämään massan loppuun asti hermostumatta tai edes harmistumatta, mutta lapsille massa saattaisi olla turhauttavaa. Tai sitten pitäisi vain läträtä vedellä. Toinen huono puoli puu-, korkki- ja kivimassoissa on niiden korkeahko hinta. Puumassa oli kuitenkin tähän käyttötarkoitukseen todella toimiva. Korkea hinta ei siis haittaa, kun työn koko on sopiva ja tarvitaan kevyttä massaa. Juuri tällaiseen teatterinukkeen massa sopiikin keveytensä takia. Nukkea on vaivatonta pidellä ylhäällä. Massa on myös todella riittoisaa, varsinkin kun sitä käyttää vain päällystämiseen. Värjäsin sammakkoni vahaliiduilla, mikä sopi sammakon nahkaan hauskasti. Liiduilla oli kuitenkin vaikeampi värjätä ahtaammat paikat. Siveltimellä maalaten saisi siis varmemmin värjättyä koko hahmon, mutta vahaliidut eivät ole niin sottaisia. Paras väline massan värjäämiseen on hyvä määrittää lopputuloksen visuaalisuuden mukaan. Sammakolle sopi rosoinen reikiä jättävä liitupinta.

Nukketeatterin tekeminen on loistava tapa integroida kuvataidetta, käsityötä sekä äidinkieltä ja ilmaisua. Lisäksi nukketeatteriin ja opetukseen voi liittää kaikkia muitakin oppiaineita ja aihekokonaisuuksia.



Eeva Jääskeläinen

Halusin kokeilla nuken teossa jotakin muuta kuin puumassaa. Huomasin, että melkein jokainen nuken tekijä käytti puumassaa, joten itse päädyin vaahtomuoviin. En kuitenkaan voinut toteuttaa täysin ajatuksiani nukesta, koska käytössä oli vain pieniä
vaahtomuovin paljoa. Jos lapset muotoilevat nukkea vaahtomuovista, kannattaa heille varata riittävän suuret palat, jotta lapsi voi toteuttaa ajatuksensa mahdollisimman paljon haluamallaan tavalla. Vaahtomuovin leikkaaminen onnistui hyvin mutta vaatii kärsivällisyyttä. Muodon saaminen ja hakeminen oli minulle hieman haastavaa. Jääkarhun nenä on liimattu kuumaliimalla. Maalasin nuken pullopeitevärin ja liiman sekoituksella, jotta väri kestäisi ja tarttuisi paremmin. 

Elsa Miikkulainen

Puumassa uusi, mutta erittäin mieluisa tuttavuus! Helppo ja riittoisa materiaali, toimii eriikäisillä ja eritaitoisilla. Omasta työstäni tuli aika pelkistetty, mutta se mitä tunnilla havaitsin muiden töistä ja myös ryhmäläisteni töistä olen vakuuttunut, että tällä materiaalilla saa helposti erittäin näyttävää ja elävää pintaa. Syntyy erilaisia, monipuolisia töitä. Helppo muokata ja koristella. Kuivuu nopeasti, joten ylimääräinen massa pitää suojata välittömästi ja hyvin. Hyvänä kokemuksena myös on se, että puumassa on mielestäni huomattavasti miellyttävämpi työstää kuin käsiäkuivattava savi.

Elävää ja kestävää pintaa. Nukke kulki ehjänä laukussa kotiin ja on edelleen voimissaan. Oman työni rakensin massapallon ympärille ja uskon, että niin kannattaa tehdä myös lasten kanssa. Suurimmat pinnat päällystetään puumassalla, näin säästetään myös materiaalia. Muotoja pystyy  massasta rakentamaan helposti, vaikka alkuun epäilinkin kuinka hattu kiinnittyy neken päähän, mutta ongelmia ei kuitenkaan ollut. Tukevasti on hattu edelleen päässä samoin keppi vartalona.

Tämä on ehdottomasti materiaali, jota minun luokassani tullaan käyttämään, jos vain mahdollista. Tässä pystyy myös yhdistämään kuvataidetta ja käsitöitä. Nukelle voidaan esimerkiksi kuviksen tunnilla rakentaa pää ja vartalo puumassasta.

Anna Reponen

En ole ennen käyttänyt paperimassaa, joten päätin tehdä nuken siitä. Voin suositella paperimassan käyttöä esi-ja alkuopetukseen, lapsista olisi varmasti hauska päästä itse sekoittamaan massaa. Itse sekoitin massan sekaan vielä hieman erikeeperiä, jotta sidos pysyisi paremmin koossa ja maali tarttuisi siihen. Muotoilu toisaalta oli ehkä hieman sotkuista ja haastavaa, mutta itse tein vaahtomuovista ja teipistä paperimassan alle muodon, jonka päälle muotoilin sitten massasta varsinaisen nuken hahmon. Tätä samaa voisi käyttää lasten kanssa. Lasten kanssa kannattaisi tehdä ehkä hieman kookkaampia hahmoja. Myöskään pienten yksityiskohtien tekeminen ei paperimassalla oikein onnistu.

Paperimassan päälle maalaaminen on helppoa ja väri levittyy siihen hyvin. Itse käytin pullopeitevärejä. Tein nukelleni pään ja käpälät paperimassasta/vaahtomuovista, jotka massan kuivuttua maalasin. Etutassut kiinnitin rautalankaan jonka kiinnitin tikkuun jonka päähän olin myös pään kiinnittänyt. Nukkeni sai päälleen harmaan mekon, jonka alahelmaan liimasin toiset tassut. Helppo nukke ja täysin sovellettavissa alkuopetukseen.

Soile Hietanen

Käsittelin elämäni ensimmäistä kertaa puumassaa ja materiaalina se on toimiva. Yritin tehdä tonttutytön puutikkuun niin, että pään tein askartelupallosta, johon lisäsin muotoa laittamalla sanomalehteä maalarinteipillä pallon päälle. Kuorrutin pään puumassalla ja yritin muotoilla siihen kasvot. Pään kiinnitin puutikkuun. Mekkoa varten maalasin maalaushuopaa punaiseksi. Mekon kiinnitin liimalla. Kädet ja jalat tein piipunrassista.

Puumassan käsittely ei ole sotkuista puuhaa, joten sopii erinomaisesti pienille oppilaille. 

Kutistemuovi

Nelli Niittylä

Töiden uunissa oleminen hämmästyttävää aikuisellekin. Vaatii, että kuvataiteen tunneilla on avustaja, sillä lapsia ei voi jättää yksin uunin kanssa (palovammavaara).  Tai sitten työt on laitettava melko yhtä aikaa uuniin, jolloin opettaja pääsee olemaan uunityöskentelyssä mukana. Tällöin opettaja ei voi ohjata muuta työskentelyä. Työt vaativat myös uunin, joita ei normaalisti luokissa ole. Joten todennäköisesti työt joudutaan tekemään muualla kuin luokkahuoneessa, jotta matka uunille ei olisi kovin pitkä.

Jos muovin reunat jäävät neliskulmaiseksi, ne ovat melko terävät. Toki niitä voi hioa jälkikäteen, mutta hiominen saattaa jättää jonkinlaisen jäljen itse työhön.Oppilaiden on myös helppo tehdä vaikeampia ja yksityiskohtaisempia töitä kutistemuovin avulla, koska oppilaat voivat piirtää muovin läpi.

Kutistemuovista voi tehdä melkein mitä vain (koruja. koristeita, jne.). Uskon myös, että kutistemuovista innostuvat myös sekä pojat, että tytöt. Viimeistään töiden tarkkaileminen uunissa, herättää innostuksen. Jos se toimi meillä aikuisillakin, niin eihän oppilaita saa lainkaan pois uunin lähettyviltä :)
Itse ainakin innostuin kutistemuovin käytöstä ja suunnitelmissa olisi hankkia sitä myös itselle. Itselle ainakin tuli ajatuksena, että siitä voisi tehdä myös pieniä joululahjoja :)



Ellinoora Pajunen

Rakastuin kutistemuoviin! Se on upea materiaali tehdä koruja, joulukuusenkoristeita, avaimenperiä, jääkaappimagneetteja ja ties mitä muuta. Kutistemuovi on monipuolinen materiaali niin käyttötarkoituksiltaan kuin työstämismahdollisuuksiltaan. Koko kurssi on osoittanut, kuinka hauskaa on kokeilla erilaisia toteutustapoja. Oppilaiden kanssakaan ei ole olennaisinta saada aikaan lopullista taideteosta, vaan se, että oppilaat saavat kokeilla kaikenlaista. Tämä on tutkivaa oppimista parhaimmillaan. Opettajan on toki syytä valvoa, ettei esim. kutistemuovia käytettäessä uuniin mene mitään vaarallisia aineita, joista irtoaa myrkyllisiä kaasuja tai jotka voivat syttyä palamaan.

Aluksi oli vähän vaikeaa keksiä, mitä välineitä käyttäisin ja mitä tekisin muovinpalaan. Halusin kokeilla jotakin, mitä muut eivät olleet vielä keksineet. Kutistemuovi muistutti minua monialaisten kuvataiteen kurssin grafiikan osiosta, jossa teimme grafiikan laattoja raaputtamalla kuvioita piirtoheitinkalvolle. Mietin voisiko raaputetulla pinnalla saada jotain hienoa aikaiseksi, joten raaputin muoviin harpin terällä tähden ja kolme palloa. Aloitin jo tekemään tähteä kun tajusin, että kuvahan kutistuu ja olisin voinut tehdä isommankin. Kutistemuovin kanssa saakin olla tarkkana siinä, että jos on tarkoitus saada aikaan tietyn kokoinen kuva, sen saa piirtää kaksi tai kolme kertaa suurempana. Suunnitteluvaiheessa koon huomioiminen voi olla yllättävän haastavaa. Tämä onkin erittäin tärkeää huomioida oppilaiden kanssa!

Jatkoin kuitenkin tähden työstämistä sen kokoisena kuin siitä oli tulossa. Väritin uloimmat uurteet oranssilla vahaliidulla ja hankasin ylimääräisen värin pois käsipyyhepaperilla. Väriä levisi silloin himmeämpänä tähden sisäuurteisiin. (ks. kuva). Tällä tavalla vahaliituja voi siis käyttää niin, että saa aikaan kuultavampia pintoja: värin voi levittää uurteiden ulkopuolelle, ja sen voi levittää sitten uurteisiin paperilla. Uurteet antavat myös omanlaisensa tekstuurin kuvion pintaan. Jälki ei ole niin tasaista kuin huopakynällä piirtäen, eikä niin epämääräistä kuin pelkällä liidulla piirtäen. Muovia raaputtaen voi saada aikaan hyvinkin tarkkoja kuvioita. Toinen miellyttävä huomio raaputtamisessa oli sen helppous: muovi käyttäytyi kuin unelma harpin terän alla. Tärkeää on kuitenkin tekniikka, eli muoviin ei saa piirtää suoraa viivaa painamalla, vaan tekniikka on sama kuin grafiikassa: harpilla on tehtävä kevyitä vetoja "rapsuttaen" viivaa pikkuhiljaa eteenpäin. Tätäkin on painottettava oppilaiden kanssa, jos käyttää raaputustekniikkaa.

Kutistemuovin kanssa hauskinta oli kokeilu. Kuten maalaushuovan kanssa, tavoitteenani ei ollut tehdä mitään erityisen hienoa lopputulosta jolla olisi erityinen käyttötarkoitus, vaan tärkeintä oli kokeilla mitä milläkin välineillä ja materiaaleilla voi saada aikaan. Kuvassa olevaan siniseen palaan käytin vahaliitua ja piirtoheitintussia. Sain todeta, että vahaliidulla voi tehdä hyvinkin tasaista väripintaa, ja väri pysyy muovissa hyvin uunissa käynnin jälkeen. Piirtoheitintussi sen sijaan tarttuu vielä vähän sormiin, jos kuviota hankaa, mutta kuvio itse ei sen kummemmin kulu tai hankaudu pois. Tussi taisikin ollla vesiliukoinen, joten permanenttitussin käyttäminen olisi viisaampaa. Kuvassa olevaan kahteen seuraavaan kokeiluun käytin mustaa taulutussia. Niissä lopputulos on varsin kestävä, eikä kuva kulu tai irtoa raaputtamallakaan.

Näiden kokeilujen jälkeen minulla oli vielä muovia jäljellä. Demo oli lopuillaan ja mietin mitä ihmettä vielä keksisin kokeilla. Erikeeper -purkin kyljessä valui liimaa, joten otin liimaa sormeen ja levitin sen kutistemuovin pinnalle. Tökin liimapintaa vielä sormella. Muovia ei uskaltanut laittaa uuniin vielä ihan märkänä, sillä käpristyessään liima olisi saattanut tarttua johonkin eikä muovi olisi suoristunut. Laitoin palan uuniin, kun liima oli juuri ja juuri kuivunut läpinäkyväksi ja jäljellä oli muutama pikkiriikkinen valkoinen piste.

Lopputulos oli uskomaton! LIIMA MUODOSTI HÄMMÄSTYTTÄVÄN KAUNIIN LUMIHUURTEISEN PINNAN!

INNOVAATIO!

Taianomaista! Tällä tekniikalla saisi todella kauniita lumihiutaleita joulukuusenkoristeiksi ja vaikka mitä muuta. Uskoisin, että tässä on tärkeää tehdä liimalla ohut pinta, jota tökkimällä kohokuviot ja "kuplat" syntyvät. Pelkällä tasaisella liimapinnalla voisi saada aikaan savulasisen vaikutelman. Liimapinnan reunat kannattaa häivyttää ohuiksi, sillä aivan kolmion reunalla on kohta, jossa liima hieman irtoaa muovista kalvomaisena. Ohuista kohdista se ei irtoa.


Eeva Jääskeläinen

Kutistemuovi oli tosi hauskaa! Kokeilin kutistemuovin hiomista ja kuviot tein permanenttitusseilla. Kuulin muilta opiskelijoilta, että tussien väri oli vielä uunin jälkeenkin irronnut kun tussi ei ollut permanenttitussi. Kannattaa siis käyttää permanenttitusseja, koska minulla kaikki värit on pysynyt hyvin kiinni ja kirkkaina. Uskon, että kutistemuovi on lapsistakin hauskaa ja varmasti mielenkiintoista katsottavaa uuniin luukusta. En ole ehkä aiemmin ollut näin innostunut kuvataiteesta. En yleensä saa helposti ideoita tai pysty työskentelemään koululuokassa tunnin aikana tehokkaasti, mutta nyt keksin kivoja juttuja ja työskentelin innookkaasti. JEE!





Anna Reponen

Kuten muutkin tytöt myös minä innostuin kutistemuovista. Päädyin jopa tilaamaan sitä itselleni ja sain poikaystävänikin innostumaan korutehtailusta. Lasten kanssa pitäisi varmaan rajata oppilaille valmiiksi palat, joille he voisivat sitten piirtää. Näin vältyttäisiin siltä, ettei oppilaat tekisi liian monimutkaisia kuvioita, jotka sitten käpristyisivät uunissa. Jokatapauksessa oppilaita tulee valmistaa siihen, että kutistemuovi saattaa uunissa käpristyä ja työ mennä pilalle.

Kutistemuovin käytössä vain mielikuvitus on rajana!

Elsa Miikkulainen

Aivan uusi materiaali minulle. Hauska ja innostava kokemus, juuri sellainen materiaali, joka saa aikaan "kokeile myös kotona" ilmiön. Vielä en ole kokeillut, mutta voisin hyvin jatkaa kokeiluja myös kotona. Toimii loistavasti myös lasten kanssa. Aikaan saa nopeasti ja helposti näyttäviä töitä, joille monille on helppo keksiä myös käyttöä esim. jääkaappimagneetit, korut, avaimenperät, nimikyltit, joulukuusenkoristeet jne. Ideoita on vaikka kuinka, uskon myös, että lapset innostuvat, koska myös aikuiset silminnähden innostuivat demolla tästä materiaalista. Kuten edellä jo kirjoitettiinkin tämä materiaali vatii kyllä pienten kanssa työskennellessä luokkaa myös toisen aikuisen. Ideoita ja työstötapoja (puuvärit, tussit, liima, hiominen) on paljon tässä on mahdollisuus käyttää niitä ja samalla toteuttaa myös eri tekniikoita. Kokeilemalla oppii!


Sata pikaideaa pyörähti päässä. Taisin pariin otteeseen työideaani vaihtaakin, lopulta päädyin kuitenkin toteuttamaan tonttukorvikset, joista kuitenkin tuli tonttujääkaappimagneetit. Käytin näihin kahteen laattaan koko kutistemuovini. Väritin vahaliiduilla kutistemuovipaloille tontut ja hioin toiselta puolelta, jotta sain sumuisen ja utuisen taustan. Lopputulokseen olen tyytyväinen, kutistuminen antoi anteeksi pienet "sähläysvirheet" tontun hiominen väritetyltä puolelta.

Soile Hietanen

Kutistemuovi oli hauska materiaali. Kurssin aikana törmäsin monta kertaa siihen, kuinka en todellakaan ole luova ihminen. Niinpä oli myös vaikea keksiä mitä tekisin kutistemuovin kanssa. Päädyin tekemään lapsilleni nimikoidut avaimenperät sekä sydänlaatan. Sydänlaatta käpristyi epämääräisesti, mutta siitä tuli kuitenkin ihan hauskan näköinen; erilainen työ. Yllätyin kuinka paljon kutistemuovi kutistui uunissa. Ilmiö tuottaa varmasti lapsillekin riemua. Uskoisin kutistemuovin olevan hauska ja erilainen materiaali kouluun.