Jos muovin reunat jäävät neliskulmaiseksi, ne ovat melko terävät. Toki niitä voi hioa jälkikäteen, mutta hiominen saattaa jättää jonkinlaisen jäljen itse työhön.Oppilaiden on myös helppo tehdä vaikeampia ja yksityiskohtaisempia töitä kutistemuovin avulla, koska oppilaat voivat piirtää muovin läpi.
Kutistemuovista voi tehdä melkein mitä vain (koruja. koristeita, jne.). Uskon myös, että kutistemuovista innostuvat myös sekä pojat, että tytöt. Viimeistään töiden tarkkaileminen uunissa, herättää innostuksen. Jos se toimi meillä aikuisillakin, niin eihän oppilaita saa lainkaan pois uunin lähettyviltä :)
Itse ainakin innostuin kutistemuovin käytöstä ja suunnitelmissa olisi hankkia sitä myös itselle. Itselle ainakin tuli ajatuksena, että siitä voisi tehdä myös pieniä joululahjoja :)
Ellinoora Pajunen
Rakastuin kutistemuoviin! Se on upea materiaali tehdä koruja, joulukuusenkoristeita, avaimenperiä, jääkaappimagneetteja ja ties mitä muuta. Kutistemuovi on monipuolinen materiaali niin käyttötarkoituksiltaan kuin työstämismahdollisuuksiltaan. Koko kurssi on osoittanut, kuinka hauskaa on kokeilla erilaisia toteutustapoja. Oppilaiden kanssakaan ei ole olennaisinta saada aikaan lopullista taideteosta, vaan se, että oppilaat saavat kokeilla kaikenlaista. Tämä on tutkivaa oppimista parhaimmillaan. Opettajan on toki syytä valvoa, ettei esim. kutistemuovia käytettäessä uuniin mene mitään vaarallisia aineita, joista irtoaa myrkyllisiä kaasuja tai jotka voivat syttyä palamaan.
Aluksi oli vähän vaikeaa keksiä, mitä välineitä käyttäisin ja mitä tekisin muovinpalaan. Halusin kokeilla jotakin, mitä muut eivät olleet vielä keksineet. Kutistemuovi muistutti minua monialaisten kuvataiteen kurssin grafiikan osiosta, jossa teimme grafiikan laattoja raaputtamalla kuvioita piirtoheitinkalvolle. Mietin voisiko raaputetulla pinnalla saada jotain hienoa aikaiseksi, joten raaputin muoviin harpin terällä tähden ja kolme palloa. Aloitin jo tekemään tähteä kun tajusin, että kuvahan kutistuu ja olisin voinut tehdä isommankin. Kutistemuovin kanssa saakin olla tarkkana siinä, että jos on tarkoitus saada aikaan tietyn kokoinen kuva, sen saa piirtää kaksi tai kolme kertaa suurempana. Suunnitteluvaiheessa koon huomioiminen voi olla yllättävän haastavaa. Tämä onkin erittäin tärkeää huomioida oppilaiden kanssa!
Jatkoin kuitenkin tähden työstämistä sen kokoisena kuin siitä oli tulossa. Väritin uloimmat uurteet oranssilla vahaliidulla ja hankasin ylimääräisen värin pois käsipyyhepaperilla. Väriä levisi silloin himmeämpänä tähden sisäuurteisiin. (ks. kuva). Tällä tavalla vahaliituja voi siis käyttää niin, että saa aikaan kuultavampia pintoja: värin voi levittää uurteiden ulkopuolelle, ja sen voi levittää sitten uurteisiin paperilla. Uurteet antavat myös omanlaisensa tekstuurin kuvion pintaan. Jälki ei ole niin tasaista kuin huopakynällä piirtäen, eikä niin epämääräistä kuin pelkällä liidulla piirtäen. Muovia raaputtaen voi saada aikaan hyvinkin tarkkoja kuvioita. Toinen miellyttävä huomio raaputtamisessa oli sen helppous: muovi käyttäytyi kuin unelma harpin terän alla. Tärkeää on kuitenkin tekniikka, eli muoviin ei saa piirtää suoraa viivaa painamalla, vaan tekniikka on sama kuin grafiikassa: harpilla on tehtävä kevyitä vetoja "rapsuttaen" viivaa pikkuhiljaa eteenpäin. Tätäkin on painottettava oppilaiden kanssa, jos käyttää raaputustekniikkaa.
Taianomaista! Tällä tekniikalla saisi todella kauniita lumihiutaleita joulukuusenkoristeiksi ja vaikka mitä muuta. Uskoisin, että tässä on tärkeää tehdä liimalla ohut pinta, jota tökkimällä kohokuviot ja "kuplat" syntyvät. Pelkällä tasaisella liimapinnalla voisi saada aikaan savulasisen vaikutelman. Liimapinnan reunat kannattaa häivyttää ohuiksi, sillä aivan kolmion reunalla on kohta, jossa liima hieman irtoaa muovista kalvomaisena. Ohuista kohdista se ei irtoa.
Eeva Jääskeläinen
Kutistemuovi oli tosi hauskaa! Kokeilin kutistemuovin hiomista ja kuviot tein permanenttitusseilla. Kuulin muilta opiskelijoilta, että tussien väri oli vielä uunin jälkeenkin irronnut kun tussi ei ollut permanenttitussi. Kannattaa siis käyttää permanenttitusseja, koska minulla kaikki värit on pysynyt hyvin kiinni ja kirkkaina. Uskon, että kutistemuovi on lapsistakin hauskaa ja varmasti mielenkiintoista katsottavaa uuniin luukusta. En ole ehkä aiemmin ollut näin innostunut kuvataiteesta. En yleensä saa helposti ideoita tai pysty työskentelemään koululuokassa tunnin aikana tehokkaasti, mutta nyt keksin kivoja juttuja ja työskentelin innookkaasti. JEE!
Anna Reponen
Kuten muutkin tytöt myös minä innostuin kutistemuovista. Päädyin jopa tilaamaan sitä itselleni ja sain poikaystävänikin innostumaan korutehtailusta. Lasten kanssa pitäisi varmaan rajata oppilaille valmiiksi palat, joille he voisivat sitten piirtää. Näin vältyttäisiin siltä, ettei oppilaat tekisi liian monimutkaisia kuvioita, jotka sitten käpristyisivät uunissa. Jokatapauksessa oppilaita tulee valmistaa siihen, että kutistemuovi saattaa uunissa käpristyä ja työ mennä pilalle.
Kutistemuovin käytössä vain mielikuvitus on rajana!
Elsa Miikkulainen
Aivan uusi materiaali minulle. Hauska ja innostava kokemus, juuri sellainen materiaali, joka saa aikaan "kokeile myös kotona" ilmiön. Vielä en ole kokeillut, mutta voisin hyvin jatkaa kokeiluja myös kotona. Toimii loistavasti myös lasten kanssa. Aikaan saa nopeasti ja helposti näyttäviä töitä, joille monille on helppo keksiä myös käyttöä esim. jääkaappimagneetit, korut, avaimenperät, nimikyltit, joulukuusenkoristeet jne. Ideoita on vaikka kuinka, uskon myös, että lapset innostuvat, koska myös aikuiset silminnähden innostuivat demolla tästä materiaalista. Kuten edellä jo kirjoitettiinkin tämä materiaali vatii kyllä pienten kanssa työskennellessä luokkaa myös toisen aikuisen. Ideoita ja työstötapoja (puuvärit, tussit, liima, hiominen) on paljon tässä on mahdollisuus käyttää niitä ja samalla toteuttaa myös eri tekniikoita. Kokeilemalla oppii!
Sata pikaideaa pyörähti päässä. Taisin pariin otteeseen työideaani vaihtaakin, lopulta päädyin kuitenkin toteuttamaan tonttukorvikset, joista kuitenkin tuli tonttujääkaappimagneetit. Käytin näihin kahteen laattaan koko kutistemuovini. Väritin vahaliiduilla kutistemuovipaloille tontut ja hioin toiselta puolelta, jotta sain sumuisen ja utuisen taustan. Lopputulokseen olen tyytyväinen, kutistuminen antoi anteeksi pienet "sähläysvirheet" tontun hiominen väritetyltä puolelta.
Kutistemuovi oli hauska materiaali. Kurssin aikana törmäsin monta kertaa siihen, kuinka en todellakaan ole luova ihminen. Niinpä oli myös vaikea keksiä mitä tekisin kutistemuovin kanssa. Päädyin tekemään lapsilleni nimikoidut avaimenperät sekä sydänlaatan. Sydänlaatta käpristyi epämääräisesti, mutta siitä tuli kuitenkin ihan hauskan näköinen; erilainen työ. Yllätyin kuinka paljon kutistemuovi kutistui uunissa. Ilmiö tuottaa varmasti lapsillekin riemua. Uskoisin kutistemuovin olevan hauska ja erilainen materiaali kouluun.
Kutistemuovista voi tehdä melkein mitä vain (koruja. koristeita, jne.). Uskon myös, että kutistemuovista innostuvat myös sekä pojat, että tytöt. Viimeistään töiden tarkkaileminen uunissa, herättää innostuksen. Jos se toimi meillä aikuisillakin, niin eihän oppilaita saa lainkaan pois uunin lähettyviltä :)
Itse ainakin innostuin kutistemuovin käytöstä ja suunnitelmissa olisi hankkia sitä myös itselle. Itselle ainakin tuli ajatuksena, että siitä voisi tehdä myös pieniä joululahjoja :)
Ellinoora Pajunen
Rakastuin kutistemuoviin! Se on upea materiaali tehdä koruja, joulukuusenkoristeita, avaimenperiä, jääkaappimagneetteja ja ties mitä muuta. Kutistemuovi on monipuolinen materiaali niin käyttötarkoituksiltaan kuin työstämismahdollisuuksiltaan. Koko kurssi on osoittanut, kuinka hauskaa on kokeilla erilaisia toteutustapoja. Oppilaiden kanssakaan ei ole olennaisinta saada aikaan lopullista taideteosta, vaan se, että oppilaat saavat kokeilla kaikenlaista. Tämä on tutkivaa oppimista parhaimmillaan. Opettajan on toki syytä valvoa, ettei esim. kutistemuovia käytettäessä uuniin mene mitään vaarallisia aineita, joista irtoaa myrkyllisiä kaasuja tai jotka voivat syttyä palamaan.
Aluksi oli vähän vaikeaa keksiä, mitä välineitä käyttäisin ja mitä tekisin muovinpalaan. Halusin kokeilla jotakin, mitä muut eivät olleet vielä keksineet. Kutistemuovi muistutti minua monialaisten kuvataiteen kurssin grafiikan osiosta, jossa teimme grafiikan laattoja raaputtamalla kuvioita piirtoheitinkalvolle. Mietin voisiko raaputetulla pinnalla saada jotain hienoa aikaiseksi, joten raaputin muoviin harpin terällä tähden ja kolme palloa. Aloitin jo tekemään tähteä kun tajusin, että kuvahan kutistuu ja olisin voinut tehdä isommankin. Kutistemuovin kanssa saakin olla tarkkana siinä, että jos on tarkoitus saada aikaan tietyn kokoinen kuva, sen saa piirtää kaksi tai kolme kertaa suurempana. Suunnitteluvaiheessa koon huomioiminen voi olla yllättävän haastavaa. Tämä onkin erittäin tärkeää huomioida oppilaiden kanssa!
Jatkoin kuitenkin tähden työstämistä sen kokoisena kuin siitä oli tulossa. Väritin uloimmat uurteet oranssilla vahaliidulla ja hankasin ylimääräisen värin pois käsipyyhepaperilla. Väriä levisi silloin himmeämpänä tähden sisäuurteisiin. (ks. kuva). Tällä tavalla vahaliituja voi siis käyttää niin, että saa aikaan kuultavampia pintoja: värin voi levittää uurteiden ulkopuolelle, ja sen voi levittää sitten uurteisiin paperilla. Uurteet antavat myös omanlaisensa tekstuurin kuvion pintaan. Jälki ei ole niin tasaista kuin huopakynällä piirtäen, eikä niin epämääräistä kuin pelkällä liidulla piirtäen. Muovia raaputtaen voi saada aikaan hyvinkin tarkkoja kuvioita. Toinen miellyttävä huomio raaputtamisessa oli sen helppous: muovi käyttäytyi kuin unelma harpin terän alla. Tärkeää on kuitenkin tekniikka, eli muoviin ei saa piirtää suoraa viivaa painamalla, vaan tekniikka on sama kuin grafiikassa: harpilla on tehtävä kevyitä vetoja "rapsuttaen" viivaa pikkuhiljaa eteenpäin. Tätäkin on painottettava oppilaiden kanssa, jos käyttää raaputustekniikkaa.
Kutistemuovin kanssa hauskinta oli kokeilu. Kuten maalaushuovan kanssa, tavoitteenani ei ollut tehdä mitään erityisen hienoa lopputulosta jolla olisi erityinen käyttötarkoitus, vaan tärkeintä oli kokeilla mitä milläkin välineillä ja materiaaleilla voi saada aikaan. Kuvassa olevaan siniseen palaan käytin vahaliitua ja piirtoheitintussia. Sain todeta, että vahaliidulla voi tehdä hyvinkin tasaista väripintaa, ja väri pysyy muovissa hyvin uunissa käynnin jälkeen. Piirtoheitintussi sen sijaan tarttuu vielä vähän sormiin, jos kuviota hankaa, mutta kuvio itse ei sen kummemmin kulu tai hankaudu pois. Tussi taisikin ollla vesiliukoinen, joten permanenttitussin käyttäminen olisi viisaampaa. Kuvassa olevaan kahteen seuraavaan kokeiluun käytin mustaa taulutussia. Niissä lopputulos on varsin kestävä, eikä kuva kulu tai irtoa raaputtamallakaan.
Näiden kokeilujen jälkeen minulla oli vielä muovia jäljellä. Demo oli lopuillaan ja mietin mitä ihmettä vielä keksisin kokeilla. Erikeeper -purkin kyljessä valui liimaa, joten otin liimaa sormeen ja levitin sen kutistemuovin pinnalle. Tökin liimapintaa vielä sormella. Muovia ei uskaltanut laittaa uuniin vielä ihan märkänä, sillä käpristyessään liima olisi saattanut tarttua johonkin eikä muovi olisi suoristunut. Laitoin palan uuniin, kun liima oli juuri ja juuri kuivunut läpinäkyväksi ja jäljellä oli muutama pikkiriikkinen valkoinen piste.
Lopputulos oli uskomaton! LIIMA MUODOSTI HÄMMÄSTYTTÄVÄN KAUNIIN LUMIHUURTEISEN PINNAN!
 |
| INNOVAATIO! |
Eeva Jääskeläinen
Kutistemuovi oli tosi hauskaa! Kokeilin kutistemuovin hiomista ja kuviot tein permanenttitusseilla. Kuulin muilta opiskelijoilta, että tussien väri oli vielä uunin jälkeenkin irronnut kun tussi ei ollut permanenttitussi. Kannattaa siis käyttää permanenttitusseja, koska minulla kaikki värit on pysynyt hyvin kiinni ja kirkkaina. Uskon, että kutistemuovi on lapsistakin hauskaa ja varmasti mielenkiintoista katsottavaa uuniin luukusta. En ole ehkä aiemmin ollut näin innostunut kuvataiteesta. En yleensä saa helposti ideoita tai pysty työskentelemään koululuokassa tunnin aikana tehokkaasti, mutta nyt keksin kivoja juttuja ja työskentelin innookkaasti. JEE!
Anna Reponen
Kuten muutkin tytöt myös minä innostuin kutistemuovista. Päädyin jopa tilaamaan sitä itselleni ja sain poikaystävänikin innostumaan korutehtailusta. Lasten kanssa pitäisi varmaan rajata oppilaille valmiiksi palat, joille he voisivat sitten piirtää. Näin vältyttäisiin siltä, ettei oppilaat tekisi liian monimutkaisia kuvioita, jotka sitten käpristyisivät uunissa. Jokatapauksessa oppilaita tulee valmistaa siihen, että kutistemuovi saattaa uunissa käpristyä ja työ mennä pilalle.
Kutistemuovin käytössä vain mielikuvitus on rajana!
Elsa Miikkulainen
Aivan uusi materiaali minulle. Hauska ja innostava kokemus, juuri sellainen materiaali, joka saa aikaan "kokeile myös kotona" ilmiön. Vielä en ole kokeillut, mutta voisin hyvin jatkaa kokeiluja myös kotona. Toimii loistavasti myös lasten kanssa. Aikaan saa nopeasti ja helposti näyttäviä töitä, joille monille on helppo keksiä myös käyttöä esim. jääkaappimagneetit, korut, avaimenperät, nimikyltit, joulukuusenkoristeet jne. Ideoita on vaikka kuinka, uskon myös, että lapset innostuvat, koska myös aikuiset silminnähden innostuivat demolla tästä materiaalista. Kuten edellä jo kirjoitettiinkin tämä materiaali vatii kyllä pienten kanssa työskennellessä luokkaa myös toisen aikuisen. Ideoita ja työstötapoja (puuvärit, tussit, liima, hiominen) on paljon tässä on mahdollisuus käyttää niitä ja samalla toteuttaa myös eri tekniikoita. Kokeilemalla oppii!
Sata pikaideaa pyörähti päässä. Taisin pariin otteeseen työideaani vaihtaakin, lopulta päädyin kuitenkin toteuttamaan tonttukorvikset, joista kuitenkin tuli tonttujääkaappimagneetit. Käytin näihin kahteen laattaan koko kutistemuovini. Väritin vahaliiduilla kutistemuovipaloille tontut ja hioin toiselta puolelta, jotta sain sumuisen ja utuisen taustan. Lopputulokseen olen tyytyväinen, kutistuminen antoi anteeksi pienet "sähläysvirheet" tontun hiominen väritetyltä puolelta.
Soile Hietanen
Kutistemuovi oli hauska materiaali. Kurssin aikana törmäsin monta kertaa siihen, kuinka en todellakaan ole luova ihminen. Niinpä oli myös vaikea keksiä mitä tekisin kutistemuovin kanssa. Päädyin tekemään lapsilleni nimikoidut avaimenperät sekä sydänlaatan. Sydänlaatta käpristyi epämääräisesti, mutta siitä tuli kuitenkin ihan hauskan näköinen; erilainen työ. Yllätyin kuinka paljon kutistemuovi kutistui uunissa. Ilmiö tuottaa varmasti lapsillekin riemua. Uskoisin kutistemuovin olevan hauska ja erilainen materiaali kouluun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti